Alavieskan kunta
Siirry hakuun | Siirry valikkoon | Siirry sisältöön |
Fontin koko A A |
facebook
Kulttuuri / Hannulan kotiseutumuseo ry

Hannulan talo - Hannulan kotiseututalo

Olemme saaneet alla olevan sähköpostin. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttää suoraan Pirkkoon. Alla yheystiedot.
"Hei,
Ajattelin ottaa yhteyttä, nimittäin olen tehnyt laajan Hannulan
sukukirjan sivuja 790 ja tauluja yli 9500
jos joku olisi sieläpäin kiinnostunut, kirjaan tulee Väinö ja
Viivi Hannulakin. Siinä on seurattu Juho,Anna ja Angneta yrjönlasten jälkipolvia aina tähänpäivään asti. Kirja on nyt
ennakkomyynnissä 80e + 10,90 postimaksu. Ota yhteys
p.moisa@kolumbus.fi t.Pirkko"

Tutustu Hannulan Kotiseututalon historiaan pdf, 525 kb

tai Kirjastovirman sivuilta: Hannulan kotiseututalo

Hannulan talo on Viivi ja Väinö Hannulan kotitalo. He testamenttasivat talon, maat ja metsät Alavieskan kunnalle vuonna 1976. Heidän toive oli, että Ketolan tilan kotipalsta asuin- ja ulkorakennuksineen olisi säilytettävä ja muodostettava siitä joko kotiseutumuseo tai käytettävä aluetta kuntalalisten virkistysalueena. Talo otettiin tähän tarkoitukseen 29.10.1990.

Kesäpäivänä
Päivä paistaa pihapiiriin,
valo välkkyy valtoimenaan.
Keijuu kaunis kultasiipi,
nousee nopsaan neitoperho.
Kullan kanssa katselemme.
Kiitos teille Viivi, Väinö!
-Aila Korpinen-

Talon toiminnan jatkumisen turvaamiseksi vuonna 2004 perustettiin Hannulan Kotiseutumuseoyhdistys.

Vuodesta 2008 alkaen Hannulan talo on toiminut Alavieskan museona.

Museoon on rakennettu museoesineistä erilaisia kokonaisuuksia mm.

  • Alavieskan Meijerin vanha kalusto, sekä yksityisten lahjoituksia meijerialalta
  • Väinön työkaluja sekä Viivin ruuanlaitto- ja säilöntäastioita
  • Viivin ja Väinön kamari alkuperäisessä asussaan. Partakonetta ja kuumavesipulloa myöten. Vaihtuvia teemanäyttelyitä vuosittain. Alavieska-viikolla järjestetään monipuolista ohjelmaa. Seuraa ilmoitteluamme.

Hannulan talo – talomuseo, kotiseututalo ja tapahtumien talo
Jatkolantie 3, Takaloperän kylä



Hannulan talon historiaa – kodista kotiseututaloksi


Hannulan talo (Ketolan tila) oli Väinö Andreas Hannulan (10.8.1900 –
29.11.1985) ja hänen vaimonsa Viivi Sofian os. Viitala (29.1.1904
-29.8.1989) koti vuodesta 1928 alkaen. Molemmat viettivät viimeiset
vuotensa Alavieskan vanhainkodissa ja olivat loppuaikoina
huonomuistisia. Alavieskan kunta sai talon testamenttilahjoituksena
heiltä 1990. Hannuloiden ainoa perillinen, kasvattitytär Laila kuoli
vain 17-vuotiaana keuhkotautiin 1959, eikä heillä ollut muita
perillisiä. Testamentissa toivotaan, että Ketolan tilan Kotipalsta
asuin- ja ulkorakennuksineen on säilytettävä ja muodostettava siitä joko
kotimuseo tai käytettävä aluetta kuntalaisten virkistysalueena.
Testamenttilahjoitus on alavieskalaiselle kotiseutu- ja museotyölle
autenttinen ja arvokas perintö, jonka kulttuurihistoriallinen arvo tulee
vuosien saatossa entisestään nousemaan. Kun kotiseutumuseon kokoelmassa
painopiste on vanhemmissa 1800-luvun ja 1900-luvun alun elämässä ja
esineistössä, niin se Hannulan talossa kuvaa selkeästi uudempaa,
1900-luvun paikallista elämää.


Tilan edellinen isäntä oli Antti Alatalo (1885 – 1928). Väinö Hannula
oli saanut talon tiluksineen testamentilla häneltä, "Ruhka- tai
Pelto-Antilta". Antista tiedetään, että hän oli ollut käsistään kätevä
mies. Edellinen isäntä on muistitiedon mukaan ollut Väinön isän isä ja
Väinö oli ollut Antilla kasvatti-poikana. Antti Alatalo oli avoliitossa
Kustaava Ojalan kanssa ja he olivat kasvattaneet Väinön yhdessä
Kustaavan oman pojan, Oskarin kanssa. Kustaavalla oli myös oma
hirsimökki lähellä Hannulaa, mutta se myöhemmin siirrettiin
Käännänkylälle.

Viivi ja Väinö menivät naimisiin ja he olivat menneet 1920-luvulla
Kemiin töihin. Antti-pappa kirjoitti Väinölle ja pyysi palaamaan
takaisin sekä lupasi antaa hänelle talon kun tulee. Viivi ja Väinö
asuivat aluksi Ruhka-Antin talossa, ennen kuin nykyinen asuinrakennus
rakennettiin. Tämä talo oli sijainnut lähellä nykyistä asuintaloa
jommalla kummalla puolen taloon vievää koivukujaa. Muistitiedon mukaan
talon paikalla olisi suuri kivi.

Hannulan sukututkimuksen (Eero Kerttula: Hannula suvusta: Sukututkimus
vuosilta 1673 – 1987. Kantaisä Anders Andersinp. Porkola s. 1673, k.
1753.) mukaan Väinön isä oli talokas August Emanuelinpoika (Mannanp.)
Hannula eli Alatalo (1871 – 1947) ja äiti Sanna Kustaava Antintytär
Alatalo (1880 – 1905). He asuivat Alatalon maalla (R nro 4:10)
Takaloperällä, Väinön synnyinkodissa. Väinön äiti kuoli pojan ollessa
vain 4-vuotias. Väinön nuorempi sisar Maria kuoli
3-vuotiaana ja pikkuveli Heino kuoli hänkin alle vuoden iässä. Väinön
isä meni uusiin naimisiin parin vuoden kuluttua Johanna os. Huhja, ent.
Haapakoski, kanssa ja he saivat viisi lasta, joista kaksi kuoli pienenä.
Perhe asui Huhja-nimisellä maatilalla (RN:o 3:31) Takaloperällä.
Muistitiedon mukaan Väinö-poika oli äitinsä kuoleman jälkeen ollut
sijoitettuna eli "ruokolla" ja oli silloin mennyt huonoon kuntoon. Sen
jälkeen pojan isoisä Antti Alatalo oli ottanut Väinön luokseen asumaan.

Viivi oli omaa sukuaan Viitala ja hän oli perheensä ainoa lapsi. Hänen
äitinsä oli Amanda (tai Amanta, "Auppin Amanta") ja isänsä oli "Auppi"
Aukusti Viitala. Viivin vanhemmat olivat olleet Amerikassa/Kanadassa ja
sieltä palattuaan ostivat maapaikan Alavieskasta. Viivin äiti asui
viimeiset vuotensa Hannulassa tyttärensä luona. Myös Väinön veljen
poika, Leo Valtteri Hannula asui nuorena Hannulassa kasvattipoikana
ennen kuin lähti opiskelemaan ja muutti myöhemmin Ruotsiin. Myös
sota-aikana Hannulassa oli sukulaisia evakossa, oululainen Siiri Visuri
ja hänen kaksi poikaansa. Kalle Ojala auttoi Väinöä talon töissä, teki
metsätöitä ja polttopuita. Väinö oli jopa pyytänyt Oskari Ojalalta
Kallea omaksi ottolapsekseen, mihin vanhemmat eivät olleet suostuneet.
Loppuaikana Kalle Ojala oli ollut Väinön uskottuna miehenä
(luottohenkilönä, edunvalvojana). Muukin Ojalan perhe kävi Hannuloita
auttamassa, siivoamassa ja leipomassa ym. ja heidän välillään oli ollut
lämmin ystävyys.

Viivi oli toimen ihminen. Viivillä oli kasvimaa talon päässä tien
puolella ja puutarha omenapuineen ja marjapensaineen. Viivi säilöi ja
mehusti puutarhan satoa syksyisin ja marjoja saivat muutkin käydä
poimimassa. Jo viideltä aamulla Viivi meni navettaan lypsylle. Viivi
teki myös käsitöitä, mm. kutoi sukkia. Kangaspuut hänellä oli vintissä,
avovintin puolella. Käytetyn ompelukoneen, poljettavan Singerin Viivi
oli ostanut Väinön tädiltä, Sofia Visurilta. Väinöstä tiedetään, että
hän oli puutarhaihminen, rakasti pensaita ja puita ja oli ostanut
Hannulaan siihen aikaan harvinaisia taimia. Väinö myös mielellään
esitteli vieraille istutuksiaan. Väinö keräsi kiviä.

Viiviä ja Väinöä voi muistelujen perusteella luonnehtia ahkeriksi ja
hyväsydämisiksi ihmisiksi, mutta myös jämpteiksi ja sanoviksi. Hannulat
laittoivat aika varhaisessa vaiheessa radion ja television, joten
vieraanvaraisessa talossa riitti siitäkin syystä kävijöitä. Myös talon
talkoista (esim. perunannostosta) on jäänyt hyviä muistoja, koska Viivi
oli aina laittanut hyvät ruuat talkooväelle. Viivi tunnettiinkin hyvänä
ruuanlaittajana, mutta hän myös leipoi paljon. Isäntäväen
sydämellisyydestä kertoo, että Hannulasta kaikki saivat aina ruokaa.
Vaikka kylään oli mennyt mihin aikaan tahansa Viivi oli kysynyt "Ookko
syöny?" ja hänellä oli aina jotain tarjota, edes puuroa ja soppaa.
Isäntä saattoi myös antaa "hömpsyn". Hannulat olivat myös ajan tavan
mukaan taloudellisia ihmisiä, pyhäkalusteet (paremmat astiat) pidettiin
arkussa piilossa. Mutta osasivat he myös nauttia elämästä, tilasivat
kirjoja luettavaksi tai kävivät maatalousnäyttelyissä, Kaustisten
kansanmusiikkijuhlilla ym.

Ketolan tilalla eli Hannuloilla oli Suuren maatilakirja VII:n mukaan
(1968) metsää 27 ha, peltoa 5,29 ha ja joutomaita 1,21 ha. Tilan savi-
ja hiesumailla viljeltiin ohraa, perunaa ja rehuseosta. Tilalla oli
neljää lehmää, yksi hieho, hevonen ja kanoja 30. Kananmunia heiltä
riitti myyntiin saakka. Lisäksi heillä oli osuus puimakoneeseen.
Lampaiden kasvatus ja jalostus oli Hannulan talossa edistyksellistä,
vaikka heillä oli muitakin em. kotieläimiä. Viivi Hannula piti
erityisesti lampaanhoidosta, vuonna 1936 taloon hankittiin
siitoseläimiä. Myös näyttelyissä Hannulan lampaat ja lampaanvilla
menestyivät. Lampaita myytiin eri puolille Suomea. Viivin tiedetään
hoitaneen myös ns. yhtiön pässiä, "Petteriä". Kesäisin lampaita
pidettiin joessa olevassa saaressa.

Tällä hetkellä Hannulan talo toimii kotiseututalona ja siellä toimintaa
järjestää Hannulan Kotiseutumuseo ry. Lisätietoja toiminnasta ja
tapahtumista löytyy FB Viivilä tai www.alavieska.fi
Talon omistaa Alavieskan kunta.

Museoviraston kotisivut

Alueellinen museotyö

Yhteystietoja Pohjois-Pohjanmaan museo (korjausrakentaminen, valokuvat, tutkiminen)

Alavieskan maakunnallisesti arvokkaat kohteet

Geokätkö

ALAVIESKA-VIIKON OHJELMA HANNULAN TALOLLA 2018

TAPAHTUMAT TOUKOKUU-HEINÄKUU 2018pdf, 203 kb

Yhteystiedot

JOHTOKUNTA 2018

Kirsi Kääntä, puheenjohtaja
045 189 3130 kirsi.kaanta@gmail.com
keittiövastaava, tapahtumien organisaattori

Raili Kärkinen, varapuheenjohtaja
talkoovastaava, arpavastaava, käsityövastaava

Kristiina Malinen, sihteeri
040 5522 827 krisse.malinen@ylivieska.fi
tapahtumavastaava, myyjäisvastaava, lasten tapahtumien vastaava

Helinä Koskela jäsen
044 287 1691 helinakoskela@hotmail.fi
julistevastaava, tallenteet, valokuvat, tapahtumavastaava, riukuaitaprojekti


Reijo Jutila, jäsen
perinneasiat, Väinön esineistön nimeäminen


Liisa Konu, jäsen
liisa.konu@hotmail.com
pepuvastaava, jäsenvastaava, Viivin reseptivihkovastaava


Valtteri Saukko, jäsen
taidevastaava, tapahtumavastaava


Isabella Öljymäki, jäsen
isabella.oljymaki@ylivieska.fi
myyjäisvastaava, tapahtumavastaava, lasten tapahtumat


Marita Öljymäki-Maarala, rahastonhoitaja
marita.oljymaki-maarala@kotinet.com
jäsenvastaava, näyttelyvastaava


Alajaosto
Wiivin ja Wäinön Wauhti

Mari Hannula, Kirsi Kääntä, Jani Isokääntä, Marko Översti, Mika Isokääntä, Marita Öljymäki-Maarala

Jäsenmaksu 10 €/vuosi. Liity jäseneksi! Maksa jäsenmaksu tilillemme: FI20 5006 0420 0151 02

Olemme Facebookissa! Tutustu toimintaamme ja tykkää meistä!

Avoinna

Alavieska-viikon aikaan, heinäkuussa sekä erilaisten tapahtumien ja tempausten aikana ja sopimuksen mukaan.